Chicago (neljän jaon bridge)

Täkäläinen tavallinen peli on robberibridge: parit pelaavat jakoa toisensa jälkeen, kunnes toinen puoli on voittanut kaksi täyspeliä, ja se puoli voittaa robberin. Alussa kukaan ei ole vaarassa, ja puoli joutuu vaaraan, kun se voittaa täyspelin. Chicago, jota kutsutaan myös neljän jaon bridgeksi, pitää tarjoussarjan ja pelin täsmälleen ennallaan ja muuttaa vain ottelun pituuden ja pisteytyksen.

Chicago-ottelussa on aina neljä jakoa, ja jokaisen jaon vaaratilanne on sovittu etukäteen. Ensimmäisessä jaossa kumpikaan puoli ei ole vaarassa. Toisessa ja kolmannessa jaossa vain jakajan puoli on vaarassa. Neljännessä molemmat ovat. Pöytä näyttää jaon numeron ja sen, kuka on vaarassa, ja pistelomake luettelee jokaisen jaon sitä mukaa kuin se pelataan.

Tikkipisteet merkitään yhä viivan alapuolelle, ja osapelit kertyvät yhä jaosta toiseen, kunnes jompikumpi puoli saavuttaa 100 ja tekee täyspelin. Täyspeli maksetaan heti: 300 pistettä, tai 500, jos puoli oli kyseisessä jaossa vaarassa. Sen jälkeen molemmat puolet aloittavat tyhjästä kohti seuraavaa täyspeliä. Neljännessä jaossa tehty osapeli, joka ei täydennä täyspeliä, tuo 100 pisteen bonuksen.

Jos kaikki neljä pelaajaa passaavat, sama pelaaja jakaa uudelleen eikä passattua jakoa lasketa yhdeksi neljästä. Neljännen jaon jälkeen ottelun voittaa puoli, jolla on enemmän pisteitä; yhtä suuret summat ovat tasapeli.

Chicago on laajalti pelattu robberibridgen muoto. Se on saanut nimensä chicagolaisesta Standard Clubista, josta se sai alkunsa, ja muita nimiä ovat four-deal bridge ja short bridge. Virallisissa säännöissä sen nimi on Four-Deal Bridge, ja sen kiinteä neljän jaon pituus on tehnyt siitä suositun eräissä amerikkalaisissa klubeissa, joissa ennen pelattiin robberibridgeä.

Kuvaukset ovat yhtä mieltä siitä, että ensimmäinen jako pelataan kenenkään olematta vaarassa ja neljäs molempien puolten ollessa vaarassa, mutta eivät kahdesta välissä olevasta jaosta. Osa asettaa toisessa ja kolmannessa jaossa vaaraan jakajan puolen, ja sitä järjestystä täällä pelataan. Toisissa noissa jaoissa vaarassa on puoli, joka ei jakanut, ja ne huomauttavat, että Chicagon alkuperäisessä versiossa asia oli toisin päin, kuten täällä.

Osa kuvauksista mainitsee Chicagolle myös honööribonuksen, jonka monet pöydät jättävät pois; täällä honöörejä ei pisteytetä, kuten ei tavallisessa pelissäkään. Chicagoa kuvataan myös pelattavaksi niin, että neljästä seitsemään pelaajaa vuorottelee yhdessä pöydässä; täällä ottelun pelaavat samat neljä pelaajaa.

Kaksi pelaajaa: kahdella paikalla pöytä pelaa sen sijaan bridgen kahden pelaajan versiota. Se noudattaa versiota, joka tunnetaan nimellä Draw Bridge, yhtä useista kahden pelaajan sovituksista, joita kutsutaan nimellä Honeymoon Bridge. Kumpikin pelaaja saa 13 korttia, ja loput muodostavat nostopakan. Ensin pelataan kolmetoista tikkiä sangina ilman velvollisuutta tunnustaa maata; kunkin tikin voittaja ottaa nostopakan päällimmäisen kortin ja häviäjä seuraavan toisen näkemättä, eikä näistä tikeistä saa pisteitä. Kun kummallakin on 13 uutta korttia, jakaja avaa tarjoussarjan, joka päättyy, kun pelaaja passaa tarjouksen jälkeen. Toinen pelaaja aloittaa, molemmat kädet pelataan ilman lepääjää, ja jaot pisteytetään robberina.